Blogissani on ollut pari kuukautta ihan hiljaista, en ole saanut tehtyä juuri mitään askartelujuttuja. Kaikki energia on mennyt muihin asioihin Ainoastaan tyttären sambapuku on edennyt hiljalleen, onneksi sillä ei ole kiire. Muutaman kortin olen tehnyt, mutta ne ovat menneet suoraan käyttöön.

Taas on muistunut mieleen, miten kurjat asiat usein kasaantuvat. Yksi lapsistamme on keväästä lähtien joutunut sairautensa takia käymään tiuhaan tutkimuksissa ja  hoidoissa ja muu perhe on yrittänyt olla tukena ja sopeutua tilanteeseen. Onneksi valoa on jo näkyvissä, tai ainakin jonkinlainen tasaisempi vaihe on meneillään.  Samaan aikaan olen itse taistellut työhönpaluun ongelmien kanssa. Ainoa ongelma oikeastaan on, että en taida päästä vieläkään töihin. Itse tunnen voivani riittävän hyvin, mutta muiden vakuuttaminen on yllättävän hankalaa! Luulin että toispuolisesta halvaantumisesta toipuminen oli haastavaa, mutta ei - haastavampaa on saada muut uskomaan, että olen työkykyinen.

Nyt olen järjestellyt korttitarvikkeet valmiiksi jouluaskarteluja varten, joten bloginikin herää taas eloon.  Taitaa olla aika pyyhkiä kyyneleet  ja jatkaa matkaa eteenpäin hyvistä hetkistä nauttien